Mikä on ‘velkakatto’?

Yhdysvaltain velkakatto on kongressin asettama lakisääteinen katto sille, kuinka paljon liittovaltiolla voi olla rajan piiriin kuuluvaa velkaa. Valtio rahoittaa menojaan muun muassa laskemalla liikkeeseen joukkovelkakirjoja. Velkakaton nostaminen ei hyväksy uusia menoja, vaan mahdollistaa jo säädettyjen velvoitteiden rahoittamisen.

Kun jatkuvia toimintoja ei voida rahoittaa pelkästään liittovaltion tuloilla, liittovaltion hallitus lainaa rahaa luomalla ja myymällä arvopapereita, kuten säästöobligaatioita.

Kun valtio laskee liikkeeseen velkapapereita, ostaja lainaa sille rahaa. Pääoman takaisinmaksu ja koron maksuaikataulu riippuvat arvopaperin ehdoista: monista valtionlainoista maksetaan korkoa säännöllisesti ennen eräpäivää, eikä vain erääntyessä. Yhdysvaltain valtionpapereita pidetään yleensä vähäriskisinä, mutta myös niihin liittyy esimerkiksi korko-, inflaatio- ja maksulaiminlyöntiriski.

Myös kansainväliset rahoituslaitokset keräävät varoja joukkovelkakirjoilla. Maailmanpankki keräsi vuonna 2019 lisärahoitusta lohkoketjupohjaisella bond-i-joukkovelkakirjalla, jonka ensimmäinen erä oli laskettu liikkeeseen vuonna 2018.

Miten velkakatto syntyi?

Ennen yleisempiä velkarajoja kongressi hyväksyi lainanottoa yksittäisiä tarkoituksia ja lainalajeja varten. Ensimmäisen maailmansodan rahoitus lisäsi tarvetta joustavampaan lainanottoon.

Vuoden 1917 Second Liberty Bond Act laajensi valtiovarainministeriön mahdollisuuksia laskea liikkeeseen arvopapereita laajojen rajojen puitteissa. Eri velkalajien rajoja yhdistettiin vuonna 1939 nykyisen kaltaiseksi kokonaisvelkarajaksi. Kongressi säilytti päätösvallan menoista ja lakisääteisestä velkarajasta.

Kuinka monta kertaa Yhdysvaltain velkakattoa on nostettu?

Velkarajan tultua vastaan valtiovarainministeriö voi käyttää poikkeuksellisia toimia, kuten tiettyjen julkisten rahastojen sijoitusten tilapäistä keskeyttämistä tai purkamista. Ne vapauttavat rajallisesti lainanottotilaa ja auttavat hoitamaan maksuja väliaikaisesti, mutta eivät korota velkakattoa. Keskustelu korottamisesta johtaa usein poliittiseen yhteenottoon kongressissa.

Jos lainanottotila, poikkeukselliset keinot ja käteinen loppuvat, valtio voi laiminlyödä maksujaan. Pelkkä velkarajan saavuttaminen ei siis tarkoita välitöntä maksulaiminlyöntiä. Velvoitteiden hoitamatta jättämisellä voisi olla vakavia vaikutuksia talouteen. Poikkeuksellisia toimia käytettiin ensi kerran vuonna 1985, ja tämän artikkelin historiallisessa aineistossa niitä kuvattiin käytetyn vähintään 16 kertaa sen jälkeen.

Valtiovarainministeriön käyttämän historiallisen laskelman mukaan kongressi oli vuodesta 1960 lähtien korottanut rajaa pysyvästi, jatkanut sitä tilapäisesti tai muuttanut sen määritelmää 78 kertaa. Tämä on kyseisen historiallisen tilaston luku, ei ajantasainen määrä kaikista myöhemmistä muutoksista. Artikkelissa käytetyt presidenttikausien luvut olivat Reagan 18, Clinton 8, George W. Bush 7 ja Obama 5; laskentatapa ja tarkastelujakso vaikuttavat vertailuihin.

Vuonna 1995 Clintonin hallinnon ja kongressin republikaanien kiista koski velkarajaa ja laajempaa budjettipolitiikkaa, mukaan lukien veronalennukset ja menot. Kongressin yhteenotto johti velkakattokriisiin. Vastaavia kiistoja on ollut myöhemminkin.

Tammikuun 2023 velkakattotilanne

Tämän tammikuun 2023 artikkelin aikaan viimeisin korotus oli joulukuulta 2021, jolloin rajaa nostettiin 2,5 biljoonalla dollarilla noin 31,381 biljoonaan dollariin. Valtiovarainministeri Janet Yellen kirjoitti kirjeen kongressille 13. tammikuuta 2023. Hän arvioi velkarajan tulevan vastaan 19. tammikuuta, jolloin poikkeukselliset toimet aloitettaisiin. Kirjeessä ei luvattu rahoituksen riittävän heinäkuuhun: Yellen sanoi, ettei käteisen ja poikkeustoimien arvioitu loppuvan ennen kesäkuun alkua, mutta tarkka kesto oli epävarma.

Demokraatit kannattivat nopeaa korotusta, kun taas republikaanit vaativat menoleikkaussitoumuksia. Yellen varoitti kirjeessään, että velvoitteiden laiminlyönti vahingoittaisi korjaamattomasti Yhdysvaltain taloutta, amerikkalaisten toimeentuloa ja maailman rahoitusvakautta. Hän kehotti kongressia toimimaan ripeästi Yhdysvaltain valtion täyden luottokelpoisuuden turvaamiseksi.

Myös Tanskalla on rahamääräinen lakisääteinen valtionvelan yläraja. Väite, että vain näillä kahdella maalla olisi minkäänlaista velkarajalainsäädäntöä, on liian laaja: monissa maissa käytetään esimerkiksi velan suhdetta bruttokansantuotteeseen rajoittavia sääntöjä.