FINMA ja InCore Bank: Merkittävä virstanpylväs tokenisoidulle pankkitoiminnalle

Sveitsi on pitkään asemoinut itsensä yhtenä edistyksellisimmistä digitaalisten omaisuuserien toimivaltiosta, mutta pelkkä sääntelyn selkeys ei luo markkinainfrastruktuuria. Merkittävä virstanpylväs saavutettiin, kun Sveitsin rahoitusmarkkinoiden valvontaviranomainen (FINMA) antoi InCore Bankille luvan tarjota lohkoketjupohjaisia palveluita institutionaalisille asiakkaille, mukaan lukien digitaalisten omaisuuserien säilytys, kaupankäynti, siirrot ja tokenisointi.

Tämä hyväksyntä edusti yhtä varhaisimmista esimerkeistä täysin lisensoidusta, yritysyritykselle suunnatusta sveitsiläisestä pankista, joka integroi digitaalisten omaisuuserien ominaisuudet suoraan säänneltyihin pankkitoimintoihinsa. Sen sijaan, että se toimisi fintech-ratkaisuna tai hiekkalaatikkokokeiluna, InCore astui markkinoille perinteisenä pankkina laajentaen palveluvalikoimaansa valvonnan alaisena.

FINMA:n rooli institutionaalisissa digitaalisissa omaisuuserissä

FINMA on omaksunut periaatteisiin perustuvan lähestymistavan digitaalisiin omaisuuseriin, soveltaen olemassa olevia rahoituslakeja sen sijaan, että luotaisiin rinnakkaisia pelkästään kryptovaluuttoja koskevia kehyksiä. Tämä malli edellyttää, että pankit täyttävät samat riskienhallinnan, säilytyksen, sääntöjen noudattamisen ja asiakassuojan standardit riippumatta siitä, ovatko omaisuuserät perinteisiä arvopapereita vai tokenisoituja instrumentteja.

InCoren valtuutus osoitti, että lohkoketjuinfrastruktuuria voidaan käyttää olemassa olevien sveitsiläisten pankkisääntöjen puitteissa, edellyttäen että hallintomalli, raportointi ja säilytyskontrollit ovat yhtä vahvoja kuin perinteisissä rahoitusjärjestelmissä. Tämä lähestymistapa auttoi vahvistamaan Sveitsiä toimivaltioksi, jossa tokenisointi voi skaalautua ilman sääntelyepäselvyyksiä.

Mitä InCoren lohkoketjupalvelut mahdollistivat

Integroimalla lohkoketjutoiminnallisuuden suoraan pankkialustaansa, InCore mahdollisti institutionaalisille asiakkaille digitaalisten omaisuuserien käytön ilman omaa infrastruktuuria. Tämä sisälsi:

• Säännelty digitaalisten omaisuuserien säilytys
• Kaupankäynti- ja siirtopalvelut lohkoketjupohjaisille instrumenteille
• Tokenisointituki omaisuuserille, jotka on liikkeeseen laskettu digitaalisina arvopapereina
• Sääntöjen mukainen raportointi, räätälöity institutionaaliseen käyttöön

Tämä malli salli rahoituslaitosten, varainhoitajien ja palveluntarjoajien tarjota digitaalisen omaisuuden altistumista omille asiakkailleen luottaen samalla lisensoituneeseen pankkikumppaniin operatiivisen ja sääntelyyn liittyvän monimutkaisuuden hallinnassa.

Perinteisen rahoituksen ja tokenisoinnin yhdistäminen

InCoren lohkoketjuun laajentumisen keskeinen tavoite oli vähentää kitkaa perinteisten rahoitustuotteiden ja tokenisoitujen omaisuuserien välillä. Tokenisointi epäonnistuu usein ei teknisten rajoitteiden vuoksi, vaan siksi, että liikkeeseenlaskijat kamppailevat säilytyksen, sääntöjen noudattamisen ja integraation kanssa perinteisiin rahoitusjärjestelmiin.

Sijoittamalla lohkoketjupalvelut säänneltyyn pankkiin, InCore tarjosi sillan perinteisten pankkityöprosessien ja digitaalisten omaisuuserien liikkeeseenlaskun välillä. Tämä lähestymistapa alensi esteitä instituutioille, jotka haluavat tokenisoida omaisuuseriä kuten arvopapereita, rahastoja tai rakenteellisia tuotteita poistumatta säännelystä rahoitusjärjestelmästä.

Turvallisuustokenit ensisijaisena käyttötapauksena

Alusta alkaen InCore korosti tokenisoitujen arvopapereiden tukea pikemminkin kuin sääntelemättömien kryptovaluuttojen. Tämä painotus oli linjassa markkinarealiteetin kanssa: suurin osa todellisten omaisuuserien tokenisointihankkeista kuuluu arvopaperilainsäädäntöön, mikä edellyttää sääntöjen mukaisia liikkeeseenlasku-, säilytys- ja siirtomekanismeja.

Asettamalla alustansa säänneltyjen digitaalisten arvopapereiden ympärille, InCore vahvisti ajatuksen, että tokenisointi on pääomamarkkinoiden infrastruktuurin kehitysaskel eikä rinnakkainen, sääntelemätön järjestelmä.

Varhainen institutionaalinen omaksuminen

InCoren alkuvaiheen institutionaalinen kiinnostus korosti pankin johtamien lohkoketjupalveluiden toteutettavuutta. Varhaiset asiakassuhteet auttoivat vahvistamaan kysyntää säänneltyyn digitaalisten omaisuuserien käyttöön, erityisesti instituutioiden keskuudessa, jotka eivät halua tai pysty turvautumaan offshore- tai heikosti säänneltyihin tarjoajiin.

Tämä varhainen asema myös korosti tärkeää trendiä: tokenisoinnin omaksuminen alkaa usein olemassa olevissa rahoitusryhmissä, joissa sääntelyn yhtenäisyys ja operatiivinen luottamus ovat jo olemassa.

Miksi tämä hyväksyntä on edelleen merkittävä

Vaikka valtuutus tapahtui vuosia sitten, sen merkitys on vain kasvanut. Nykyiset tokenisointihankkeet—rahastoista ja joukkovelkakirjoista todellisiin omaisuuseriin—riippuvat samoista sääntelyperusteista, jotka InCoren hyväksyntä osoitti.

Sen sijaan, että digitaalisen omaisuuden pankkitoimintaa pidettäisiin erillisenä toimialana, FINMA:n lähestymistapa vahvisti, että lohkoketjuteknologiaa voidaan integroida perinteiseen rahoitukseen ilman sääntelyn kiertoteitä. Tämä malli on sen jälkeen vaikuttanut laajempiin eurooppalaisiin keskusteluihin digitaalisten arvopapereiden infrastruktuurista ja institutionaalisesta omaksumisesta.

Sveitsin strateginen etu

Sallimalla lisensoidut pankit tarjoamaan lohkoketjupalveluita varhaisessa vaiheessa, Sveitsi asetti itsensä uskottavaksi keskukseksi institutionaaliselle tokenisoinnille. Tämä strategia asetti etusijalle oikeudellisen varmuuden, sijoittajansuojan ja järjestelmän eheyden spekulatiivisen kasvun sijaan.

InCoren hyväksyntä toimii edelleen viitekohtana sille, miten säännellyt rahoituslaitokset voivat osallistua digitaalisten omaisuuserien markkinoihin säilyttäen samalla globaalien pääomamarkkinoiden vaatimien luottamuksen ja suojatoimien tasapainon.